Toiminnallisuutta tuetaan vaikkapa Martela Dynamic-älypöytien avulla. Pöytä muistuttaa ja kannustaa seisomaan itse
tavoiteltavaksi asetetun ajan – ja toimii ikään kuin personal
trainerina.
Mutta mitään pöytää ei aina välttämättä edes tarvita. Kaasinen muistuttaa, että työstä paljon on tiimi- ja ideointityötä,
jota tehdään isommalla tai pienemmällä porukalla – ja suhteellisen epämuodollisella ja rennolla otteella.
”Esimerkiksi Café Martela on meillä suosittu palaveripaikka. Tavoitteena on, että missä hyvänsä ihminen Martelatalossa sattuukin olemaan, hän tuntee aina olonsa kotoisaksi.”
Sirpa Ontronen lyö pöytään tutkimustuloksia, jotka tukevat
kollegan näkemyksiä siitä, että väki on viihtynyt. Marraskuussa
2014 pidetyn käyttäjäkyselyn mukaan 72 prosenttia työntekijöistä katsoo, että työnteko on tehostunut selvästi tai jonkin verran muutoksen myötä. Vuorovaikutus eri toimintojen välillä on
parantunut, samaten tiedonkulku yleensä ja työilmapiiri.
”Ehkä kaikkein huikein tulos on se, että 89 prosenttia ihmisistä totesi työrauhan parantuneen. Toinen tärkeä mittari on tietenkin työhyvinvointi, johon liittyen 68 % ihmisistä sanoi työhyvinvointinsa parantuneen”, Ontronen toteaa.
Kaaoksesta järjestykseen
Totuttelua on silti vaadittu, ennen kuin hommat alkoivat rullata
täysipainoisesti – sen Ontronen ja Kaasinen toki myöntävät.
”Omien rutiinien muodostuminen vie aikaa. Varsinkin
ensimmäiset päivät olivat melkoista hapuilua”, Ontronen nauraa.
Homma toimii siten, että omassa kulkukortilla lukittavassa
kaapissa voi säilyttää tarpeellisia tavaroita, mutta muutoin
tilankäyttö perustuu puhtaasti valintaan: taloon tultaessa työntekijät valitsevat näytöltä vapaan työpisteen ja varaavat sen itselleen. Mutta sitten vastaan voi tulla odottamattomiakin ongelmia, kuten mistä kollega nyt löytyy, kun hän voi olla missä
tahansa?
”Aika pian ihmiset kuitenkin oppivat esimeriksi laittamaan
pikaviestin tai soittamaan etsimälleen henkilölle”, Ontronen
toteaa. Hänen mukaansa noin kolmen kuukauden kohdalla
kaikki olivat löytäneet oman tyylinsä:
”Sen huomaa, että toiset tekevät rohkeammin töitä ihan
missä vaan, kun taas toiset vuorottelevat muutaman tutun paikan välillä”, Ontronen kuvailee.
2/2015
HR viesti 51