Työaikapankki lakisääteiseksi 20–22 välisenä aikana eikä välittömästi normaalityöajan
Toinen odotettu uudistus on työaikapankin tulo lakisääteiseksi. päättymisestä lukien.
Vuoden alusta lähtien kaikilla työpaikoilla on ollut mahdolli
Työaikalain muutoksilla on pyritty varmistamaan joustavat
suus ottaa työaikapankki käyttöön riippumatta siitä, onko työn työaikajärjestelyt erilaisten työnantajayritysten tarpeisiin sekä
antajaa sitovassa työehtosopimuksessa työaikapankkia koske helpottamaan työntekijöiden työn ja yksityiselämän yhteen
via määräyksiä. sovittamista. Krister Juselius pitää lakia peruspiirteissään var
”Työaikapankkiin voi säästää ja yhdistää toisiinsa työ sin ryhdikkäänä suorituksena ja liikkeenä oikeaan suuntaan.
aikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja raha Erityisen radikaaliksi sitä ei voi kuvailla, koska laki ei sisällä
määräisiä etuja, kuten ylityökorvauksia ja lomarahaa”, toteaa muutoksia esimerkiksi paikallisen sopimisen yleisiin periaattei
Juselius. siin.
Myös ns. ”pomoportaan” työaikakuvioita on viilattu hiu
”Yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja ei
kan. Jatkossakin johtajat – ja johtamistehtäviin rinnastuvia saa jatkossakaan tehdä paikallisia sopimuksia muutoin kuin
tehtäviä hoitavat työntekijät – jäävät lain ulkopuolelle, mutta säännöllisen työajan järjestelyiden osalta. Niin sanotut järjes
lisäedellytyksenä lakiin kirjataan ns. työaika-autonomian kri täytymättömien yritysten paikallisen sopimisen kiellot säilyvät
teeri. Tällä tarkoitetaan, että työntekijän työaikaa ei määritellä laissa edelleen”, Juselius kertaa.
ennalta, työajan käyttöä ei valvota ja työntekijä voi itse päät
Tilanteen tasalla
tää työajastaan.
JotBar aloitti lakimuutokseen varautumisen jo aikaa sitten ja
Liukuma-aika neljään tuntiin niinpä JotBarin työajanseurantaohjelmistossa on jo pitkään
Lisäksi uusi laki nosti vuorokautisen liukuma-ajan kolmesta ollut täydet valmiudet soveltaa uutta työaikalakia.
tunnista neljään tuntiin. Liukuma-ajan sijoittumisesta voidaan
”Siellä on mukana aika paljon ennestään tuttua juttua,
sopia niin, että kiinteän työajan ja liukuma-ajan välissä on sillä iso osa näistä asioista on aikaisemmin sovittu työehtoso
keskeytys – liukuma voi jatkossa näin olla esimerkiksi kello pimuksissa.” n
”
Motivointi ei
kuitenkaan
ole yksinomaan
työnantajan vastuulla.
”Jos ihminen huomaa, ettei omalla osallistumisella olekaan
merkitystä, tappaa se herkästi innostuksen ja halun osallistua”,
Lindström muistuttaa.
Työntekijä innostuksen keskiössä
Motivointi ei kuitenkaan ole yksinomaan työnantajan vas
tuulla, sillä innostuksen palo voi lopulta syttyä vain ihmisessä
itsessään. Työntekijä voi itse edesauttaa asiaa olemalla avoin
ja oma-aloitteinen.
”Jokainen voi miettiä, miten omasta työstään saisi itselleen
Avoimuutta, kiitos! ja työkavereilleen mieluisampaa. Kannustan myös keskustele
Toimiva vuorovaikutus edellyttää luottamusta ja rehellisyyttä. maan muiden kanssa siitä, mikä motivoi itseä, mistä erityisesti
Osallistavassa työyhteisössä erilaiset näkemykset nähdään pitää ja minkä kokee hankalana”, Lindström vinkkaa.
rikkautena ja eriäville mielipiteille annetaan tilaa. Kiitosta ja
positiivista palautetta ei myöskään saa unohtaa.
”On hyvin tärkeää ruokkia hyvää, eli kiinnittää huo
Myös muiden työhön liittyvien voimavarojen on luonnolli
sesti oltava kunnossa, jotta työntekijä jaksaa motivoitua.
”Työn vaatimusten pitää olla tasapainossa voimavarojen,
miota arkeen liittyviin onnistumisiin. Myös pulmiin tartutaan kuten osaamisen, muilta ihmisiltä saadun tuen ja arvostuksen
avoimesti ja mahdollisimman ajoissa. Ongelmakohdissa ja työvälineiden kanssa”, Lindström toteaa.
kin voi miettiä, mitä hyvää tilanteen ratkaisemisesta seuraa”,
Lindström sanoo.
Ideat ja aloitteet on syytä käsitellä huolellisesti ja läpinäky
Hän muistuttaa myös, että kaikilla on joskus vähemmän
hohdokkaita päiviä. Tämä vaatii esimieheltä inhimillistä
ymmärrystä. ”Kukaan ei ole aina innostunut ja valmiina
västi. Työntekijöitä tulee myös tiedottaa päätöksistä ja niiden osallistumaan, se on ihan luonnollista. Me olemme vain
perusteista. ihmisiä”. n
1/2020
HR viesti 25