Motivoitunut työyhteisö on menestyvän
yrityksen tärkein voimavara. Työntekijät saa
innostumaan ottamalla heidät mukaan työpaikan
päätöksentekoon. Osallistavalla ja kannustavalla
johtajuudella on tässä ratkaiseva rooli.
Hyvät vaikuttamismahdollisuudet työhön ovat tutkimusten
mukaan yhteydessä myönteiseen motivaatiotilaan eli niin kut
suttuun työn imuun ja sitä kautta myös työhyvinvointiin.
Innostuneet työntekijät ovat myös tuotteliaampia ja tehok
kaampia vaikuttaen siten koko organisaation menestykseen.
Yritysten tulisikin rohkeasti hyödyntää kaikkien ammattitaitoa
ja ideoita, ovathan työntekijät oman työnsä parhaita asiantun
tijoita.
Työterveyslaitoksen johtamiseen erikoistunut tutkija ja
kauppatieteiden tohtori Sara Lindström toivoo työpaikoille
avointa keskustelua siitä, miten työntekijöitä olisi hyvä osallis
taa.
”Onko kyseessä esimerkiksi päätösvalta koko organisaa
tion tulevaisuuden suuntiin vai rajoittuvatko vaikutusmahdolli
suudet omiin työn tekemisen tapoihin?”, hän kysyy.
”
Innostuneet
työntekijät
ovat tuotteliaampia
ja tehokkaampia.
Osallistava johtajuus innostamisen lähteenä
”Aito innostaminen vaatii taustatyötä ja aikaa eli muiden
kuuntelua, heidän tilanteensa ymmärtämistä sekä kykyä
havaita, mitkä asiat kiinnostavat ketäkin”, Lindström toteaa.
Osallistava johtaja onkin aidosti kiinnostunut työnteki
jöistään ja heidän mielipiteistään. Hän on myös itse innostu
nut työstään, sillä esimiehestä huokuva draivi tarttuu helposti
myös muihin.
Autoritäärinen asenne tai käskyttäminen eivät sen sijaan
kuulu hyvän esimiehen arsenaaliin. Kysymysten esittäminen,
kuten ”Miten sinä ratkaisisit tämän ongelman tai hoitaisit
tämän asian?”, on Lindströmin mukaan parempi vaihtoehto.
Kun johtaja rohkaisee ihmisiä tuomaan ajatuksiaan esille,
pääsee innovatiivisuuskin valloilleen. Parhaat ideat kun synty
vät usein yhteistyön tuloksena.
Osallistaminen osana työpaikan arkea
Ideaalitilanteessa osallistaminen on osa työyhteisön jokapäi
väistä toimintakulttuuria. Henkilöstökyselyt ja palautetilaisuu
det ovat hyvä lähtökohta, mutta eivät yksinään riitä.
1/2020
HR viesti 23