Tutkimus- ja konseptitoimisto FUNCK Helsingin luova johtaja
piirin rajaus ei välttämättä edes mahdollista kovin innovatiivi-
tarkoittaa tällä sitä, että suomalaiset yritykset tyytyvät sujuttele-
sia ratkaisuja loppupeleissä.”
maan samoja vanhoja latuja ja valitsevat aina sen tutun ja tur-
Hyppönen on pohtinut näitä asioita uudessa kirjassaan
vallisen vaihtoehdon. Hyvätkin ideat tukahdutetaan ja riskiä
Nautitaan raakana (Tammi 2011). Hänen mukaansa ihmisen
kartetaan joskus naurettavuuksiin asti. Varman päälle pelaami-
havainnointikyky on surkean karsinoitunutta ja elämä lipuu
nen ja perässähiihtäminen ovat liki kansallislajeja.
ohitse minkä ehtii.
”Mokaamisesta aiheutuva stigma ja sen pelko ovat niin
Kun erilaiset oletukset ja reunaehdot soluttautuvat tähän
vahvoja, että yritykset ja ihmiset eivät uskalla yrittää mitään
yhtälöön sisälle, se on omiaan lisäämään tuuttiruuhkaa. Yk-
uutta ja erilaista”, Hyppönen toteaa ja lisää, että ulkomailla
si kirjan kantavista ajatuksista liittyy siihen, miten painopis-
riskinottoon ei liity vastaavia neurooseja.
te käännetään takaisin fyysiseen maailmaan ja mieli puhdistetaan haitallisista lisäaineista.
Aikamme sairaus?
Tämänkaltainen tarkkaavainen havainnointi ei ole suomalaisten yritysten leipälaji. Mutta eikö oravanpyörässä ravaaminen
tapaa aiheuttaa sen, että ei aina ehdi huomata mitä sivuilla
tapahtuu? Hyppönen ei salli kiireen käyttöä alibina, ei ainakaan joka tilanteessa:
Taustalla häivähtää se vanha tuttu väite
insinöörivetoisesta kansakunnasta, joka luottaa siihen minkä
voi todentaa ja tietää.
”Kuvittelemisessa emme sitten olekaan niin hyviä, vaikka
kannattaisi olla.”
”Kiireestä on tullut nykyajan mantra, jota hoetaan joka
Ikkunanpesijä saa paikan
paikassa”, hän kuittaa. Havainnoille ja ideoille on aina tilaa,
Mielikuvitusta Hyppönen näkisi mieluusti enemmän kulmahuo-
kun hidastaa hiukan sisäistä tahtia ja päästää tavaraa aistien
neissa, joissa johtajat helposti syyllistyvät tunnelinäköön, vaik-
kautta sisälle.
ka (se konkreettinen) näkymä ikkunasta olisi kuinka hulppea.
Hyppönen pitää Suomen tilannetta sikäli mielenkiintoise-
Hyppönen kaipaisi yritysten johtajilta visionäärisyyttä, joka on
na, että monella toimialalla ei edelleenkään ole sanottavasti
aidosti avoin eri mahdollisuuksille.
kilpailua. Saman sektorin yritykset pitävät kielen keskellä suu-
”Johtajan jos kenen pitäisi osata nähdä asiat uudessa va-
ta, jotta eivät vaan ajaudu reviirikiistoihin kollegan kanssa.
lossa”, Hyppönen toteaa ja tarjoaa esimerkin: turvallisuusha-
Seuraus: kaikki puuhailevat vähän omiaan. Yritysten merikel-
kuisuus näkyy esimerkiksi yritysten teettämissä tutkimuksissa,
poisuudesta ei ole tietoa, kun myrsky ei pääse paattia testaa-
joissa tutkimuskohteet tapaavat olla niitä vanhoja tuttu-
maan. Hyppösen mukaan ei olisi pahasta, jos silloin tällöin
ja – eivätkä tulokset saati johtopäätökset liikaa lisäar-
tuppauduttaisiin kaverin tontille ja heitettäisiin taisteluhanska
voa tuo nekään.
”Tällöin on kysymys siitä, että tutkimus tehdään
ainakin osittain näön vuoksi ja oman selustan turvaamiseksi sen varalta, että jokin
menee pieleen. Tutkimuksen aihe-
16 HR viesti 1/2012
tantereeseen.
”Vasta todellinen kilpailu oikeastaan luo markkinan –
yksi ainoa toimija ei paljon vielä paina.”