yhden pelaajista mitä ilmeisimmin varotoimenpiteenä. Eristetty Nipa
Wilen oli mitä ilmeisimmin turhan kielitaitoinen kirjoitettuaan ylioppilaskirjoituksissa venäjän kielen. Se taas ei Neuvostoliiton puolella ollut
tiedossa, että joukkueesta myös Erkki Tamminen oli lukenut venäjää keskikoulussa. Tammisen kielitaidosta olikin runsaasti hyötyä, kun pelaajat
myivät kilvan pukujaan paikallisille. Räisänen itse muistaa saaneensa
päällystakistaan 650 ruplaa ja puvusta vielä 550 ruplaa päälle. Reissu oli taloudellisessa mielessä pelaajille mielekäs, sillä Neuvostoliiton
urheiluministeriö (Ministerija fyskutura) maksoi vielä päälle pelaajille
päivärahaa 950 ruplaa päätä kohden. Kuten matkakertomuksestakin käy
ilmi, oli Neuvostoliiton puolella Vepsun vierailuun todella panostettu ja
järjestelyt toimivat erinomaisesti.
Räisäsen mukaan ajalle tyypilliseen tapaan seuran johtoportaan kohdalla järjestelyt Neuvostoliitossa toimivat hieman paremmin. Tämä näkyi
esimerkiksi otteluiden jälkeen pidetyillä illallisilla vastustajajoukkueiden kanssa, kun seurojen johtoportaiden hahmot pitivät piikkiä auki
ja alkoholia nautittiin runsaastikin. Pelaajat eivät tietenkään kyenneet
keskenään paljoa kommunikoimaan kielimuurin vuoksi, mutta onneksi
isännät sentään olivat salakuljettaneet tarjoiluja myös vieraiden pelaajille. Hauska kommellus sattui myös Rostovissa, kun VPS:n miehistö
halusi jatkaa juhlimista hieman pidempään. Ongelmana vain oli, ettei
alkoholia enää ollut tarjolla. Onneksi neuvokkaat miehemme maailmalla Erkki Tammisen johdolla saivat selvitettyä asian taksille (itänaapurissahan tapana on, että kaikki autot toimivat takseina kunhan
joku viittaa), joka kyydittikin pelaajia juna-asemalle. Asemalla ravintola
oli ikävä kyllä suljettu, mutta taikasanat Futbolisti Finlandeji, toimivat
laiturilla seisoneelle poliisille riittävänä motiivina käydä keskustelemassa
ravintolan henkilökunnan kanssa. Pian paikan tarjoilija jo luovuttikin
muutaman pullon paikallista konjakkia vepsulaisille, ja juhlat pääsivät
jatkumaan.
Räisänen jatkoi uraansa vielä muutaman vuoden ajan HPS:ssa ja suoritti
opintonsa kunnialla loppuun. Hän palasi Vaasaan vuonna 1967, jolloin
hän istui muutaman vuoden seuran johtokunnassa. Räisänen seurasi
edelleen jalkapalloa tarkasti, ja oli mukana muiden vanhojen VPS-pelaajien kanssa perustamassa Ruutupaitoja vuonna 1975, jota edelsi VPS:n
”vanhojen partojen” Kolmonen. Tämän jälkeen Räisänen toimi Vepsun
23.