30.4. JJK – VPS 0-2 (0-1)
Morrissey 3., Strandvall 72.
Coundoul; Uimaniemi, Jibrin, O’Neil, Woodbine; Engström (Heini 64.min) Abdulahi,
Strandvall, Saranpää (Luokkala 61.min); Parikka, Morrissey (Böling 85.min)
18.9. JJK – VPS 1-2 (0-2)
Morrissey 25., Koskimaa 42.
Henriksson; Uimaniemi, Jibrin, Koskimaa, Woodbine; Heini (Luokkala 86.min),
Fowler, Björk (Abdulahi 65.min), Saranpää;
Lod (Engström 77.min), Morrissey
Jyväskylässä vierailtiin kesällä peräti kahteen otteeseen, ja rottajengi tuli
itsekin nähtyä peräti 5 kertaa vuoden aikana, ts. everpresent-juttu mulle
ja monelle muulle. Syystä tai toisesta tuo savolaisten ja hämäläisten ristisiitoskylä on nimitetty jonkun latvakakkosen toimesta Suomen Ateenaksi,
vaikka todellisuudessa sivistys kiertää tuota junttilaa kaukaa (toki pl. Vepsun vierailut kun ah-niin-karismaattisten kannattajien lisäksi katukuvaa
kaunistavat Vepsun taustahahmot Julmasta ja Takusta lähtien). Järjestelyt
vieraskannattajille taas ovat pelkkää paskaa vuodesta toiseen, ja rasistista
läppää ja hurrittelua saa varmasti kuunnella joka kerta järjestysmiesten
toimesta. Oksettava ja muovinen seura sopi ko. kaupun kiin kuin musta
väri (kajalista tai lyönnistä) Harjun pojan silmään.
Ensimmäistä keikkaa pohjustettiin huolella, kun rouva kysyi jo aikaisemmin mitä ihanaa sitä tehdäänkään viimeisenä opiskelijavappuna. Nohevana herrasmiehenä ilmoitin luonnollisesti mielestäni sopivan suurella
päivän varoitusajalla poistuvani Vepsun matsiin Nykäskylään koko vappuaatoksi skipaten tehokkaasti kaikenmaailman haalari- ja lakkihassuttelut. Matsiin suunnattiin mustan silmän kera kiimapakulla, ja tunnelma
oli alusta lähtien korkealla. Autossa lämmöt nousivat kirjaimellisesti jo
ennen Karstulaa, kun savut pöllähtivät ohjaamoon. En ole tätä kirjoittaessa vieläkään täysin sisäistänyt miten ihmeessä pääsimme loppujen
lopuksi perille, mutta kuuttakymppiä köröteltiin aika pirun pitkät pätkät.
10.