laisissa poikkeustilanteissa eri osapuolten välillä koko EU:n luverkon kulutuksesta, keskimäärin noin 2 000 MW. Mukaan
alueella ja kolmansien maiden kanssa. tulisi myös 30 prosenttia kantaverkkoon suoraan liittyneen
Tehonvajaussuoja irrottaa kulutusta verkosta. Jos tehon
vajaus sähköverkossa on niin suuri, että taajuus putoaa alle
48,8 Hz:iin, alitaajuusreleet laukaisevat automaattisesti kulu‑
tusta tehotilanteen tasapainottamiseksi.
Tehonvajaussuoja on 2000-luvun alkupuolella asennettu
teollisuuden kulutuksesta eli keskimäärin noin tuhat megawat‑
tia.
Jakeluverkonhaltijat toteuttavat suojan alueellaan valit‑
semallaan tavalla viimeistään vuonna 2022. Fingrid aikoo
sopia teollisuusasiakkaiden kanssa suojan toteutuksen
joillekin kantaverkon sähköasemille Suomessa. Se ei kuiten‑ samassa aikataulussa ja koordinoida suojan toteutusta yhteis‑
kaan ole tähän mennessä aktivoitunut käytössäolonsa aikana. työssä asiakkaidensa kanssa.
Asetuksen mukaan 30 prosenttia Suomen hetkellisestä
Fingridin mukaan uudet järjestelyt koskisivat suurteolli‑
kokonaiskuormasta – keskimäärin 3 000 megawattia (MW) suutta ja kaikkia jakeluverkkoyhtiöitä – myös niitä, jotka eivät
on oltava suojan piirissä. Toistaiseksi suoja kattaa alle 10 pro‑ ole suoraan kiinni kantaverkossa.
senttia kuormasta eli vajaat tuhat megawattia.
Jakeluverkkoyhtiöt ja suurteollisuus saavat itse valita kuor‑
mat ja jännitetasot, jolla laukaistavat kuormat sijaitsevat. Ver‑
Suurkäyttäjiä voidaan kytkeä irti verkosta kon asiakkaat vastaavat omista kustannuksistaan ja siitä, että
Nykyinen tehonvajaussuoja on toteutettu kantaverkossa. Suo‑ suojaus säilyy toimintakunnossa. Jakeluverkonhaltijoiden ja
jan toteuttaminen laajennettuna ei ole mahdollista kantaverk‑ suurteollisuuden on raportoitava vuosittain suojan piirissä ole‑
kotasolla, ellei suojaa muuteta ja laajenneta. van kuorman määrä.
Kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan uusi toteutus on tarkoi‑
tus toteuttaa siten, että suojaan kytketään 30 prosenttia jake‑
Aikaa suojan käyttöönottoon on vuoden 2022 loppuun
asti.
32 enertec 3–4 / 2019