TEOLLISUUDEN AIHEUTTAMAA saastumista rajoitetaan
Teollisuuspäästödirektiivissä asetetaan eräitä saasteita kos-
EU:ssa monin keinoin. Teollisuuden päästöjä koskevassa kevat EU:n laajuiset päästöraja-arvot tietyntyppiselle toimin-
direktiivissä (teollisuuspäästödirektiivissä) määritellään noin nalle, josta esimerkkinä ovat suuret polttolaitokset (LCP), jät-
50 000 suurelle teollisuuslaitokselle velvoitteita, joilla pyritään teenpolttolaitokset ja jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset,
estämään tai minimoimaan ilmakehään, veteen ja maaperään liuottimia käyttävä toiminta sekä titaanidioksidituotanto.
kohdistuvat päästöt. Teollisuuspäästödirektiivin mukaan näiden
laitosten on myös vähennettävä jätteen määrää.
Keskisuuria polttolaitoksia (MCP) koskevalla direktiivillä
säännellään rikkidioksidin (SO 2 ), typen oksidien (NOX) ja
hiukkasten päästöjä, jotka ovat peräisin polttoaineiden käy-
töstä laitoksissa, joiden polttoaineteho on vähintään 1 mega-
watti (MWth) ja enintään 50 MWth.
Vihreä roadmap
Vihreämpään eurooppalaiseen teollisuuteen siirtyminen edel-
lyttää yhdennettyä lähestymistapaa, jolla vahvistetaan saastu-
misen vähentämistä sen lähteellä ja tarjotaan kannustimia toi-
mintatapojen muuttamiseen ja uuden innovatiivisen teknolo-
gian käyttöönottoon.
Århusin yleissopimuksen mukaisesti seitsemännen ympäris-
töä koskevan toimintaohjelman yhtenä tavoitteena on paran-
taa saastumisen vähentämisestä annetun lainsäädännön täy-
täntöönpanoa koskevien tietojen saatavuutta. Teollisuuspäästö-
direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on annettava entistä parem-
pia konsolidoituja tietoja teollisuuslaitoksista. Ajatuksena on,
että entistä tiukemman lainsäädännön täytäntöönpano kaikilta
osin auttaa parantamaan teollisuuden päästöjen valvontaa.
Teollisuuspäästödirektiivin mukainen teollisuuden toiminta-
tapojen valvonta on tiukempaa kuin teollisuuden aiheuttaman
saastumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan aiemman
direktiivin (IPPC-direktiivin) mukainen valvonta. Valvonta perus-
tuu parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) periaattee-
seen ja kattaa suuremman määrän teollisuuden toimintoja kuin
IPPC-direktiivi.
Mittaa niin tiedät
Tie päästöjen vähentäminen alkaa aina niiden säntillisestä mit-
taamisesta. Esimerkiksi IED-vaatimukset luovat raamit päästö-
jen jatkuvatoimiselle mittaamiselle sekä laadunvarmistukselle
jätteenpolttolaitoksissa.
EN14181-standardi vuodelta 2014 varmistaa kiin
teästi asennettujen mittalaitteiden laadun ja kertoo, miten
päästömittausjärjestelmä tarkistetaan (QAL2, AST, QAL3).
EN14181:ssä on myös määritelty, että mittausjärjestelmän
tulee soveltua kyseisiin mittauksiin (QAL1). Päästöjen mittaami-
sessa on käytettävä EN15267- standardin mukaisesti sertifioi-
tuja järjestelmiä (tyypillisesti MCERTS tai TÜV).
Mittaustekniikoita on useita erilaisia, mm. FTIR, GFC,
TDLS, DOAS, NDIR, UV ja CLD. Nykyisellään laajin valikoima
eri päästömittauskomponentteja saadaan FTIR-tekniikalla
(Fourier-transform Infrared spectroscopy), joka soveltuu tyypil-
listen päästökaasujen kuten typpioksidi-, rikkidioksidi-, hiili
monoksidi- sekä hiilidioksidipäästöjen mittaamisen lisäksi mm.
ammoniakin, HCl:n, HF:n, N 2 O:n, hiilivetyjen ja savukaasun
kosteuden mittaamiseen. Tällä hetkellä arviolta noin 60% koko
1–2 / 2020
enertec 33