Kirjepostia Satulta ja Artolta
Tervehdys!
Meiltä on kovasti kyselty, että kuinka meidän puuhia voisi seurata ja saada kuulumisia reissuiltamme useammin, kuin vain konserteissamme. Kovasti noita toiveita olen miettinyt ja sitten keksin tämän nettilehden!
Ajattelin, että näin voisin pitää Teihin musiikkiystäviini yhteyttä ja voisin kirjoittaa mitä jännää meille on viime aikoina tapahtunut ja mitä hyviä ideoita olen saanut.. HIh!
Olisipa kivaa, jos kirjoittaisit minullekin, niin kuulisin Sinunkin lokakuun kuulumisistasi. Laitoin tuohon sivun nurkkaan postilaatikon minulle, josta saan viestisi sähköpostilaatikkooni tai ihan oikeaan postilaatikkooni osoitteeseen: Satu Rantanen Särkeläntie 127 41390 Äijälä.
Voi miten jännittävää!
Syyskuuhumme täällä kotonamme Hakalan tilalla on kuulunut monenlaista tämän ajan puuhaa. Puolukoiden ja sienien poimimista ja kuivaamista. Viinin hapatusta. Tänä syksynä halusimme kokeilla, että minkähänlaista punaviiniä osaisimme tehdä mustaherukoista ja marja-aronioista. Ainakin mehuna se oli ihan mielettömän hyvää ja aromikasta. Kova pulputus on kuulunut siitä käymisastiasta ja viinimäinen tuoksu on täyttänyt meidän kodin.
Meidän omenapuut ovat vielä niin nuoria, että vasta yksi innostui tuottamaan runsasta satoa tänä syksynä. Niitä olemme mehulingolla mehustaneet ja tehneet monenlaisia omenaherkkuja. Se perinteinen kaura- omenapaistos vaniljakiisselin kanssa on ollut suosikkiherkku jo monen viikon ajan.. Aamupalanakin se on ihan mahtavaa. Nam. - Tietysti vuoteeseen tarjoiltuna.. Ajatella, saan joka aamu aamukahvit vuoteeseen, on se Arto vaan sellainen mies!
Kuntoilusta
Pertti- koiramme kanssa olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä kotimme takana olevassa "vuoressa". Komeroita siivotessani löysin vanhat nilkkapainot. Sujautin ne jalkoihini ja lähdin metsälenkille, niin olipas niillä tehokkaan tuntuista kävellä. Eipä ainakaan tuuli pääse heittelemään! Hih! Välillä vaihdoin ne ranteisiin ja samalla reissulla sain lihaskuntojumpankin.
Laulaminen vaatii yllättävän paljon kuntoa. Aina välillä, kun kuntopuoli on päässyt repsahtamaan, on myöskin laulaminen muuttunut raskaammaksi. Jotenkin sitä menee ihan tukkoon niin henkisesti, kuin fyysisestikin, jos ei muista käydä joka päivä haukkaamassa raitista ilmaa.
Tänä syksynä on meitä ihmisiä kyllä hellitty kauniilla ja aurinkoisilla päivillä. Voi miten siitä nautinkaan!Vielä pitäisi muutama puolukka käydä poimimassa, vaikka olenkin jo kerännyt koko elämäni ennätysmäärän 40 litraa! Hih! Otin siihen puolukan keräämiseen uuden otteen. Kerään aikas rajusti ja kuuntelen miten poimuri laulaa, enkä enää suurella hartaudella polvistu jokaisen marjan ääreen.
Ihanaa Lokakuista aikaa!
Terveisin Satu ja Arto
Äijälässä 7.10.2014